maanantai 27. joulukuuta 2010

~Riikka Pulkkinen: Totta~

Minä ajattelen Rembrandtin naista Louvressa, sitä kaikkea hänessä mitä en koskaan saa tietää. Minä ajattelen ihmisiä kaikissa kuvissa, kaikissa maailman maalauksissa. Heidän hymyilevien kasvojensa takana kokonaiset maailmat! Aamulla syöty leivänkannikka! Aivastus! Rakkaudentunnustus joka odottaa lausumistaan!

Joskus käy niin, että kohdalle osuu kirja, jonka jokaista lausetta rakastaa ja josta löytää kiinnittymiskohtia enemmän kuin muista henkilökohtaisen kirjavuotensa teoksista yhteensä. Löytyy kirja, jonka lukee osin itselleen, ottaa omakseen. Näin minulle kävi Riikka Pulkkisen romaanin Totta (Otava 2010) kohdalla.

Eletään helsinläisessä kulttuurisuvussa. Elsa on kuuluisa, hiljttain eläköitynyt lastenpsykologi, joka on kuihtumassa pois tästä maailmasta syöpähoitojen seurauksena. Martti, hänen kuvataiteilija-aviomiehensä, vaalii muistojaan katsoen Elsan niskaa hellästi ja vaipuen muistamaan muutakin. Elsan ja Martin tytär Elenoora (Ella) purkaa surujaan töihin ja Eleonooran juuri aikuistuneen tyttäret Anna ja Maria viettävät paljon aikaa isoäitinsä kanssa. Annalla on kyky kuvitella ihmisten elämäntarinoita muuttaen vaikkapa raitiovaunussa istuvan nuutuneen miehen entiseksi lakimieheksi, jota elämä murjoo. Annan omat ihmissuhteet tulevat ja menevät ilman suurta rakkautta, mutta yksinhuoltajaisä Matias on kulkenut rinnalla muita kauemmin.

Sairautensa terminaalivaiheessa Elsa haluaa elää, näyttää heikkonakin kuolemalle pitkää nenää. Hän ja Anna pukeutuvat hienoihin leninkeihin, pakkaavat mukaansa eväät sekä pullollisen viiniä sekä istuvat pihanurmelle piknikille. Penkoessaan Elsan vaatekaappia Anna löytää mekon, joka on kuulunut Eevalle, opiskelijatytölle, joka 1960-luvulla hoiti pikku-Ellaa. Mekon löytyminen saa aikaan muistojen vyöryn sekä arvoituksen: kuka Eeva oli? Miksi hänet on vaiettu perheen omassa historiassa?

Ihmisten väliset suhteet ovat kuin tiheitä metsikköjä. Tai ehkä ihmiset itse, hekin ovat metsiä, polkuja polkujen jälkeen avautuu heissä, polkuja jotka säilyvät tuntemattomina toisille, avautuvat vain sattumalta joillekin jotka osuvat kohdalle.

Tiheää metsikköä ja polkuja ovat myös kertojanäänet Pulkkisen romaanissa. Kertoja vaihtelee luvuittain rakentaen totta ja tarinaa muistoista nykyisyyteen. Rakkaus, viha ja epäusko yltävät jokaiseen, vahvimpana rakkaus. Rakkaus on kiintymystä ja eroja. Se on arkea: perunankuorimista ja Stockmannilta haettuja salaatteja, työmatkoja ja öljyvärejä. Se on juhlaa: pakomatkoja Pariisiin ja Amsterdamiin, illanviettoja taiteilijoiden ja tutkijoiden kanssa, tomaatinkuorimista kesämökillä omenapuiden katveessa. Rakkaus on repivää riitelyä, odottelua rappukäytävissä ja toisen syliin sulamista. Se on monta tarinaa yhdessä,  toden etsimistä muistitiedon rakentamasta henkilökohtaisesta historiasta, jossa kaikki kiertyy Eevaan.

Eleonooran muistelemana ja Annan kertomana Eevan tarina tulee lähelle lukijaa. Kuhmon rannat ja havunneulasten täyttämät metsäpolut, kävelyt Seinen rannalla, mies Eevan sisällä, aamut Liisankadulla sekä punaviinintäyteiset opiskelijariennot 1960-luvun hullunraukeina vuosina heräävät eloon kuin läheisen katse aamuvarhaisella. Eeva on lihaa ja verta, rakkautta ja epäuskoa. Eeva on totta. Kuihtuva Elsa kasvaa yhtä läheiseksi. Kirjan puolivaiheilla Elsa kertoo Ellinooralle erään asian, henkilökohtaisen elämänsä sivujuonteen ja surun, joka sitoi minut henkilökohtaisella tasolla kiinni Elsaan. Elsa on nainen, joka sanoo, että nainen tarvitsee elämässään kahta asiaa: huumoria ja punaiset korkokengät. Tohtorintutkinto on hyväksi, muttei välttämätön. Eikö siinä ole ajatus, jonka voisi ilolla allekirjoittaa?

Pulkkisen kieli on sulaa kauneutta. Teksti on hiottua, mutta ei vailla henkeä (mikä on usein vaarana viimeistellyssä tekstissä), jokainen henkikö on elossa. Kuvaukset nykyajassa sekä takaumat ja muistot 1960-luvulta ovat keskenään tasaveroiset. Pidin siitä, miten arkiset asiat heräävät eloon: 2000-luvulla mökkimatkaa edeltää ostosreissu Prismaan, jossa perheet valitsevat jogurttejaan Crocsit jalassa herättäen turvallisuudentunnetta Annassa. Neljä vuosikymmentä aikaisemmin opiskelijat juovan Erkin pikakivääriä ja polttavat ketjussa Jamekset jalassa tai roiskeläppä hameenaan. Ennen kaikkea pidin siitä, miten suru ja kauneus lomittuvat toisiinsa ja kuinka vaiettu kuvitellaan todeksi. Enempää ei tarvita eikä vähempään tyydytä. Tottan henkilöt ovat porvarillisia, mutta eivät pikkuporvallisillisia.

Olen lukenut tänä vuonna liian hyviä (kotimaisia) kirjoja. Ajattelin, että suomalaisen kirjavuoteni paras olisi Nevanlinnan Marie tai Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät. Nyt  niiden joukkoon kiilaa Totta, joka teki minuun suurimman vaikutuksen näistä kolmesta. Totta on niitä kirjoja, jotka tulevat liki ja joita haluan vaalia osin yksityisenä (silti näköjään kovin jaettuna!) lukukokemuksena.

Tottan jälki on lähtemätön. Jokaisen ihmisen takana on kokonainen maailma; Tärkeintä on halu pysyä tarinassa.

*****-

31 kommenttia:

  1. Olen yhtä haltioitunut! Joulupukki onnistui täällä kirjavalinnassaan täydellisesti.

    VastaaPoista
  2. Sain tämän lahjaksi, toiveesta. En ole vielä raaskinut aloittaa, säästelen.

    Suloista maanantaita sinulle, ihana!

    VastaaPoista
  3. Ihanaa, että sinäkin rakastit tätä kirjaa! Arvasin kyllä, että pidät;)

    Tuo on niin totta, että kovin viimeistellyssä tekstissä on herkästi se riski, että se kääntyy itseään vastaan, tuntuu falskilta ja on todellakin kuin vailla henkeä. Mutta Pulkkisen tekstissä ei ole sitä vaaraa, se vain on niin hienoa, että monessa paikoin yksittäinen lause, virke on kuin koru, jonka haluaa nostaa esille ihasteltavaksi. Ihana kirja, ja olen onnellinen, että ostin tämän omaan hyllyyn!

    VastaaPoista
  4. Kiitos tästä arvostelusta.Tässä on nyt kirja,joka täytyy lukea,ja jonka aioin kyllä hankkia!
    Mukavaa vuoden viimeistä viikkoa!

    VastaaPoista
  5. Ihanaa että sinäkin pidit tästä noin paljon! Totta on ehdottomasti minunkin lukuvuoteni parhaita kirjoja:)

    VastaaPoista
  6. Kiitos tästä. Etsin seuraavaa kirjaa, tai yhtä niistä. Pulkkista on suositeltu, sinä vakuttavimmin.

    VastaaPoista
  7. Pilviharso: Hauska kuulla. Pulkkinen kirjoittaa niin hyvin. Lainasin kirjan kirjastosta, mutta taidan hankkia omakseni.

    Satu: Hyvää voi vähän odottaakin. Minua hieman harmittaa, että luin kirjan ennen joulua, koska tämä olisi ollut täydellinen joulukirja.

    Susa: Tunnet minut ;) Hieman epäilin alkuun tämän lukemista niiden kuulujen blogisavujen vuoksi, mutta tiesin kyllä, että rakastan tätä(kin) kirjaa. Pulkkisen kieli on samaan aikaan viimeisteltyä ja elävää, mikä kertoo kirjailijan kyvyistä.

    Yaelian: Suosittelen lämpimästi tätä kirjaa. Uskoisin sinun pitävän tästä. Ja kirjassa kuvataan hienosti myös taiteilijaelämän arkea.

    Hannele: Tämä Pulkkisen romaani oli Finlandia-ehdokkaana. Kannattaa varata kirjastosta, jos mahdollista sieltä käsin!

    Sanna: Vuoden parhaita, ehdottomasti! Olen pohtimassa omaa suosikkilistaani ja Totta nousee korkealle.

    Marikki: Mukava kuulla arvioni olleen vakuuttava. :) Pulkkista kelpaa kyllä lukea.

    VastaaPoista
  8. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  9. ohoh, kävin sähläämässä :) piti vain tuo sydän tehdä, kun sanat eivät riitä. mutta se ei näyttänyt ensin siltä kuin piti. :)

    VastaaPoista
  10. Olen lukenut tästä kirjasta nyt jo niin paljon positiivista, että taidanpa lähettää heti tilauksen Suomeen.

    VastaaPoista
  11. Minä en saanut tästä aikaan arviota ollenkaan. osittain juuri tuon takia, mitä mainitset yksityisestä lukukokemuksesta. Harmittelen sitä, että tämän kirjan lukeminen osui juuri siihen kohtaan kun minulla oli tänä vuonna mahdottoman vaikeaa aivan muuten - se väkisin jättää jälkensä lukukokemukseen. Mutta kuitenkin: upea kirja. Pulkkisen Raja kannattaa myös lukea.

    VastaaPoista
  12. Sain tämän kirjan lahjaksi, mutta vielä se odottaa lukijaa tuossa pöydällä. Tuli niin monta upeaa kirjaa taas, että oli vaikeus valita mistä aloittaa.
    Mukava kuulla,että kirja on hyvä... odotan mielenkiinnolla :>
    Kiitos kommenteistasi ja mukavia välipäiviä Sinulle:)

    VastaaPoista
  13. Itse en rakastunut tähän teokseen, koska pidin Raja-teoksesta niin paljon.

    Luen myös subjektiivisesti, ja tämä kirja ei päässyt siksi lähelle itseäni.

    VastaaPoista
  14. Lumiomena, voisitko ikinä kuvitella, että minä pitäisin tästä? Sinähän tiedät, mitä minä kaipaan kirjalta...

    Suloisia välipäiviä sinulle♥

    VastaaPoista
  15. Tämä oli hyvä ja hieno kirja, mutta en kumminkaan rakastunut tähän yhtä paljon kuin Rajaan. Vuoden parhaimpien kirjojen listalle menee kuitenkin ehdottomasti.

    VastaaPoista
  16. Kirjoitit niin mukaansatempaavasti ja laitoit niin loistavia lainauksia kutkuttimiksi, että tämäjän on pakko lukea!

    VastaaPoista
  17. Äh, ja minäen syttynyt tästä yhtään. Tai ehkä vähän, mutta en niin paljon kuin olisin toivonut. En tiedä oletko lukenut arvostelun blogistani, mutta voi olla että tämä osui väärään elämäntilanteeseen. Tai sitten vain olen juntti ;)

    Mutta ihanaa, että sinä pidit :)

    VastaaPoista
  18. Kun olen yrittänyt listata (ja siihen se taitaa jäädäkin...) oman kirjavuoteni parhaita, Totta on listan kärkijoukossa. Se kerta kaikkiaan teki niin suuren vaikutuksen paitsi kielellään ja tarinallaan, myös viisaudellaan ja kauneudellaan. Siinä on arki ja pyhä, suru ja ilo, onni ja menetys. Kuten kirjoitatkin.

    Ja Leena, koska sinä pidät hyvästä kirjallisuudesta, pidät varmasti tästäkin.

    Mitähän luit joulukirjana, lumiomena? :)

    Ja onnea vielä jouluyön ihmeelle ja perheelleen!

    VastaaPoista
  19. Minä(kin) sain Tottan pukilta ja odotan lukemista kovasti. Minulla on kuitenkin Rajakin lukematta, ja saattaa olla, että aloitan siitä (kunhan hankin sen ensin).

    Lumiomena, minulla olisi pari aiheeseen liittymätön kysymys, toivottavasti et pahastu:

    Luin vähän aikaa sitten Anne Tylerin Avioliiton lyhyen oppimäärän. Se oli eka Tylerini ja tykkäsin kovasti, vaikka alku oli selkeästi loppupuolta parempi. Huomasin, että olet joskus maininnut sen olleen ainoa Tyler, josta et ole pitänyt. Minua kiinnostaisi tietää miksi, jos sinua ei haittaa kertoa?

    Välipäivien iloisin terveisin,

    Karoliina

    VastaaPoista
  20. Minäkin nostan Pulkkisen yhdeksi kirjavuoden kirkkaimmista tähdistä. Olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että kirjailijan aikaisempikin teos odottaa vielä lukemattomana pöydällä. Ensin täytyy kuitenkin perehtyä Harjukaupungin salakäytäviin.. Uuden vuoden alku vaikuttaa siis oikein lupaavalta, ihanaa!

    VastaaPoista
  21. Tämä odottaa lukemista. Keväällä kirjallisuuspiirikirjana. Taidan tarttuakin heti...
    Kiitos ja onnea vielä jouluprinsessalle ja äidille ja koko perheelle!
    Mikään maailmassa ei koskaan ole lähellekään samanlaista kuin ensimmäisen lapsen syntymä. Kaikki, ihan kaikki, koko maailma, muuttuu. Ihanasti, pelottavasti peruuttamattomasti...

    VastaaPoista
  22. Mie ite: Kiitos ♥ Ehkä arvasit, mistä on kyse. Erinomainen kirja!

    Allu: Joko teit tilauksen? Minuun Totta vaikutti mitä voimakkaimmin, kuten huomasit. Hienovireinen kirja voi olla tosi vahva.

    Anni.m.: Ymmärrän hyvin, että kirjan kanssa voi käydä noin. Minulla oli aikoinaan vähän sama juttu Niffeneggerin Aikamatkustajan vaimon kanssa. Luin sen vaikeana aikana, osana eräänlaista toipumista. Kirjoitin kirjasta blogiini vasta pari vuotta lukukokemuksen jälkeen, kun olin lukenut kirjan uudelleen. Lukeminen on aina subjektiivista. Raja on mulla lukematta, ja aion ehdottomasti lukea sen.

    Hanne: Olet onnellinen, kun sait monta kirjaa lahjaksi! On ihana tunne miettiä, minkä aloittaisi. Toivottavasti pidät tästä ♥

    Mari A.: Lukemisen subjektiivisuus vaikutti minuunkin! Itse löysin tästä paljon läheisyyttä ja rakastuin kirjaan. Rajaan täytyy vielä tarttua.

    Leena: Voisin!!! Ajattele: taidetta, Pariisi ja Amsterdam, pettämistä ja sopimista, rakastelua salaa, vanhoja ja nuoria ihmisiä. Anna tälle mahdollisuus - vaikka sitten, kun kaikki "blogisavut" ovat laskeutuneet. (ei ole pakko ;-))

    Susa P.: Raja täytyy kyllä lukea! Olen ymmärtänyt, että Totta vaikuttaa toisiin voimakkaammin, toisiin Raja.

    Virvatuli: Kiva, jos tempaannuit mukaan. Osta tai lainaa, hyvä kirja!

    Ahmu: Ymmärrän. Joskus tulee vastaan kirja, jota hehkutetaan kaikkialla, mutta joka ei silti iske omalla kohdalla. Itselleni kävi viime kesänä niin yhden kirjan kanssa. Näitä ei aina voi eikä tarvitse ymmärtää, ja on ilo siirtyä seuraavaan kirjaan.

    Ilse: Nimenomaan arki ja pyhä, tietynlainen (maallisen) pyhyyden kokemus. Tai ylimaallinen maallisessa? Totta on ihana kirja. Tiesin kyllä jo etukäteen, että tulen rakastamaan tätä kirjaa. Joistakin kirjoista tietää, eikö ole jännää?

    Joulukirjoista lisää myöhemmin. Ja kiitos: Joulutytön äiti on onnellinen.

    Karoliina: Lisää meitä, jotka emme ole lukeneet Rajaa. Toivottavasti pidät Tottasta.

    Enkä tietenkään pahastu, tässä blogissa saa lörpötellä ja puhua aiheen vierestä. Kiva, että pidit Tylerista. Minä rakastan melkein kaikkia hänen kirjojaan. Pidän niistä melkein - mutta en ihan - yhtä paljon kuin Carol Shieldsin teoksista. Avioliiton lyhyt oppimäärä ei mielestäni päässyt henkilöidensä sisäiseen maailmaan samaan tapaan kuin muissa Tylerin teoksissa, se jotenkin katsoi kaikkea enemmän ulkoapäin. Olin tottunut hieman toisenlaiseen Tyleriin ja ehkä siksi Avioliiton lyhyt oppimäärä vaivasi minua. En osaa sitä paremmin selittää, kirja ei vain osunut.

    Joana: Muistankin blogistasi, että pidit kovasti Tottasta ja itse asiassa sinun pohdintasi olivat osasyinä siihen, että tartuin tähän. :) Olen melkein yhtä onnellisessa asemassa, tosin minun on lainattava tai ostettava Raja. Harjukaupungin salakäytävät on ihana! Ja sinulle se antanee lisämerkityksiä, kun Harjukaupunki on tuttu paikka (itselleni vain muutaman ystävän asuinsija). Nauti!

    Linnea: Teillä on selvästi hyvä kirjallisuuspiiri. Toivon niin, että Totta olisi muillekin hyvä lukukokemus.

    Jouluprinsessan äiti kiittää. Totta (!) on, että lapsen tulon jälkeen kaikki muuttuu. Mikään ei ole ollut verrattavissa aikaan äidiksi tulon jälkeen.

    VastaaPoista
  23. Juuri ajattelin tässä,että haluaisin lukea pitkästä aikaa hyvän kirjan.Tiedän että niitä on,oi,vaikka millä mitalla,mutta sitten kun ajattelen että nytpä luen jonkun,kas,mieleeni ei tule yhtikäs mitään!?
    Siksi käännynkin puoleesi Lumiomena,lukutoukka.Mistä "aloittaisin" pitkän tauon jälkeen..Osaisitko sanoa jotain?Se on ehkä vaikeaa,kun tunnet niin monta hyvää kirjaa.Tämä voisi tietysti olla yksi.
    Olen minä aina joskus jotain lukenut,mutta lähinnä kaivellut vanhaa luottokamaa hyllystä (mitä sitäkin vähän),pitkään aikaan en ole nauttinut mistään ihan uudesta,hurmioitunut löydöstä.
    Ihania päiviä kohti Uutta vuotta!

    VastaaPoista
  24. Ryppymekko: Lukutoukka kuittaa ja kiittää ;) Totta on todella hyvä kirja, vaikka hieman haikea. Listasin oman nyt päättyvän kirjavuoteni suosikkeja toisessa päivityksessäni, jospa sieltä löytyisi hyviä vinkkejä? ♥

    VastaaPoista
  25. Hieno arvostelu hienosta kirjasta. Sain tämän itse loppuun eilen ja tykkäsin kuin hullu puurosta, ehkä jopa enemmän kuin Rajasta :)

    VastaaPoista
  26. Ryppymekko: :)

    Piia: Kuten huomasit, rakastin tätä kirjaa. Jokohan olet kirjoittanut tästä? Tulen katsomaan :)

    VastaaPoista
  27. Ihana arvostelu kirjasta, joka teki minuunkin lähtemättömän vaikutuksen! Kirja jonka jokaista lausetta rakastaa:)

    Olen ensimmäistä kertaa täällä, mutta en viimeistä!

    VastaaPoista
  28. Katriina: Kiitos kommentistasi. Minutkin tämä kirja lumosi ja vei mukanaan, mutta Pulkkinen tuntuu jakavan mielipiteitä, mikä on hyvä asia. Kiva, että tulit vierailulle ja tule uudestaankin!

    VastaaPoista